tiistai 14. huhtikuuta 2009

Aloitus

Aikoinaan tutustuin korujen tekemisen ihmeelliseen maailmaan, kun eräs tuttuni niitä teki ja tyytyväisenä kuolasin hänen blogissaan olevia ihanaisia helyjä. Hiljalleen eksyin myös muihin koruja esitteleviin blogeihin ja helmetti.fi-sivustoon. Mietin itsekseni muiden tekemiä koruja ihaillessani, että olisihan noita mukava osata joskus tehdä. Ystäväni Ida jopa kyseli, että miksi ihmeessä en itse koruja väkerrä, kun selvästi niiden perään olen. (Minut on pikkuisesta tytöstä lähtien tunnettu ihmisenä, joka rakastaa korujen käyttämistä.) Jätin asian hautumaan.

Kesällä 2008 satuin puolivahingossa saamaan kaupassa käsiini kirjaosastolla seikkaillessani kirjan helmitöistä. Se ei ollut edes pahasti hinnalla pilattu, joten nappasin sen mukaani. Automatkalla kotiin lueskelin kirjaa ja into korujen tekemiseen kasvoi entisestään: eihän tämä niin vaikealta selkeiden ohjeiden ja muutamien perusjuttujen jälkeen vaikuttanut! Pääsin kotiin ja naputtelin verkkokaupasta ensimmäiset helmitilaukseni. Mukaan tarttui myös perustyökaluja ja muuta tarpeellista tarviketta. Ilo oli rajaton, kun posti toi muutaman päivän kuluttua paketin kotiin.Ensimmäisenä korunani väkersin hopeasta ja tummanvihreistä kivihelmistä - kuollaksenikaan en enää muista, minkä nimisestä kivestä oli kyse. Nyt myöhemmin katsellessani tuota tekelettä kyllä ihan karmii, kun näkee kaikki alkeellisetkin virheet... Mutta ensimmäiseksi työksi se oli ihan okei. Olen korua käyttänytkin jonkin verran, enimmäkseen töissä.Toinen koruni oli rannekoru, jossa käytin hopeaa, makeanvedenhelmiä ja erilaisia jaspiksia. Mukavan syksyinen koru ja ensimmäinen vaijerikokeiluni.Valikoituja paloja tuotannostani: yksi lempikoruistani, jota käytän melkeinpä viikottain. Soikeita labradoriittikolikoita ja hopeoitua kuparilankaa eivät ehkä ole se loisteliain yhdistelmä, mutta oikein mukava ratkaisu arkikoruksi.
Tämä sininen koru on syntynyt helmiäisläsihelmistä, lasihelmistä ja onpa mukaan mahtunut muutama pikkuinen swarowskin kristallikin tuomaan lisäsäihkettä. Haaveilin loppukesällä jostain tämän tyyppisestä korusta ja lopulta sitten tein sen itse.

Tässä nyt tällä kertaa lyhykäinen ja kuva-anniltaan niukka tiivistelmä. Jatkossa koetan saada aina välillä tänne kuvamateriaalia näytille. :)

4 kommenttia:

  1. No niin, nyt minä olen täällä kuolaamassa. Harmi, ettei minusta koskaan tule korutaiteilijaa, mutta onneksi minulla on sinut. Tuo jaspiskoru on ehdoton suosikkini ja sininen kolmivaijerinen (?) kirii siihen tiukasti rinnalle.
    Muistuta, että valokuvataan TunaDesignin hieno viheriäinenkin. Ja muista esitellä myös idaystävällinen lukko! Nätti on, siis se lukko, kaunein koskaan näkemäni.
    Odotan lisää näitä ihania päivityksiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia ja onnittelut ensimmäiselle lukijalle :)

    Kuvataan tosiaan joskus se vihreä koru ja ainutlaatuinen lukko. Ja eiköhän näitä päivityksiä nyt vielä tule, kun on kuvaamattomia koruja ja kuvia varastossa odottamassa julkaisua...

    VastaaPoista
  3. Oho! Vai tällaista se Tuna harrastaa kaiken muun häröilyn lisäksi! Wau. Itsekin pidän kaikesta näpertelystä, joten löysin selvästi uuden blogin jota kytätä.

    Hienoja koruja, ja opin uuden sanankin: labradoriitti. Tutumpia ovat Labradorinnoutajat.

    VastaaPoista
  4. Mergus, todellakin harrastan myös tällaista häröilyä. :) Toisinaan korujen näpertäminen on oikein rentouttavaa puuhaa. Sääli vain, että siihen on aivan liian harvoin riittävästi aikaa... Ehkä kesällä sitten... :)

    VastaaPoista