skip to main |
skip to sidebar
Työkoruja...
Kaivelin jälleen kätköistäni muutaman korun, jotka tännekin ajattelin tuoda. Monet liittyvät työpaikkaani tällä kertaa jollakin tavoin.
Tämän kuvan riipus on oman hopealangan kieputteluni tulosta. Kieputtelun sekaan on eksytetty muutama makeanvedenhelmi. Riipus sai seurakseen linkitettyjä helmiäislasihelmiä ja pari lasista/keraamista vaaleanpunaista helmeä. Koru meni Idan naapurin tytölle, ihastuttavalle pienelle otukselle, joka täytti... hmm, olikohan se 10 vuotta? Vai yhdeksän? Olimme kuitenkin joka tapauksessa saaneet Idan kanssa kutsun noille synttäreille ja keksin sitten tehdä lahjaksi korun. Selvitin vielä tytön lempivärinkin, ja punainenhan se toki oli. Synttärit itsessään olivat oikein kunnon perinteiset lastenkutsut, joissa noudatettiin merirosvoteemaa. Olipa ainakin hauskaa! Pikkuiset kutsuivat minua kekseliäästi nimellä "Jätti". Itsetuntoa hivelevää, kyllä.
Työkaverini kuuli minun tekevän koruja harrastuksekseni ja se johti lopulta siihen, että sain viime kesänä ensimmäisen tilaustyöasiakkaani. Miespuolinen työkaverini halusi yllättää tyttöystävänsä ja teetättää korusetin. Yhdessä sitten suunnittelimme, mitä korussa saisi olla ja päädyimme yksinkertaiseen tyyliin. Korussa käytin soikeita labradoriitteja ja kirkkaita Swarowskin kristalleja sekä hopeaa. Korviksissa on myös Balin hopeaa. Settiin kuului kaula- ja korvakorut. Ainakin työkaveri otti tyytyväisenä ne vastaan, toivottavasti tytöllekin kelpasivat.
Kun työasioihin päästiin, esittelen sitten vielä kännykkäkorut, jotka tein lähtiessäni työpaikaltani työsopimuksen päätyttyä viime kesän loppupuolella. (En silloin vielä tiennyt, että palaisin samaan paikkaan töihin jälleen kuukauden kuluttua...) Tein oman osastoni väelle kännykkäkorut, joissa käytin sellaisia värejä, jotka minulle olivat kenestäkin tulleet mieleen. (Minä usein assosioin ihmisiin tiettyjä värejä.) Yllätys oli molemminpuoleinen - sekä antajan että saajien - kun värit olivat menneet melkolailla nappiin: jokainen sai itselleen oikein mieleisen värin, joidenkin tapauksessa kyseessä oli jopa lempiväri.
Tämän kuvan riipus on oman hopealangan kieputteluni tulosta. Kieputtelun sekaan on eksytetty muutama makeanvedenhelmi. Riipus sai seurakseen linkitettyjä helmiäislasihelmiä ja pari lasista/keraamista vaaleanpunaista helmeä. Koru meni Idan naapurin tytölle, ihastuttavalle pienelle otukselle, joka täytti... hmm, olikohan se 10 vuotta? Vai yhdeksän? Olimme kuitenkin joka tapauksessa saaneet Idan kanssa kutsun noille synttäreille ja keksin sitten tehdä lahjaksi korun. Selvitin vielä tytön lempivärinkin, ja punainenhan se toki oli. Synttärit itsessään olivat oikein kunnon perinteiset lastenkutsut, joissa noudatettiin merirosvoteemaa. Olipa ainakin hauskaa! Pikkuiset kutsuivat minua kekseliäästi nimellä "Jätti". Itsetuntoa hivelevää, kyllä.
Työkaverini kuuli minun tekevän koruja harrastuksekseni ja se johti lopulta siihen, että sain viime kesänä ensimmäisen tilaustyöasiakkaani. Miespuolinen työkaverini halusi yllättää tyttöystävänsä ja teetättää korusetin. Yhdessä sitten suunnittelimme, mitä korussa saisi olla ja päädyimme yksinkertaiseen tyyliin. Korussa käytin soikeita labradoriitteja ja kirkkaita Swarowskin kristalleja sekä hopeaa. Korviksissa on myös Balin hopeaa. Settiin kuului kaula- ja korvakorut. Ainakin työkaveri otti tyytyväisenä ne vastaan, toivottavasti tytöllekin kelpasivat.
Kun työasioihin päästiin, esittelen sitten vielä kännykkäkorut, jotka tein lähtiessäni työpaikaltani työsopimuksen päätyttyä viime kesän loppupuolella. (En silloin vielä tiennyt, että palaisin samaan paikkaan töihin jälleen kuukauden kuluttua...) Tein oman osastoni väelle kännykkäkorut, joissa käytin sellaisia värejä, jotka minulle olivat kenestäkin tulleet mieleen. (Minä usein assosioin ihmisiin tiettyjä värejä.) Yllätys oli molemminpuoleinen - sekä antajan että saajien - kun värit olivat menneet melkolailla nappiin: jokainen sai itselleen oikein mieleisen värin, joidenkin tapauksessa kyseessä oli jopa lempiväri.
Ne olivat kunnon perinteiset kymppisynttärit. Hauskaa oli. Etkös sinä sitten ollut jossain vaiheessa Jätkäkin?
VastaaPoistaMinä jo otsikon pohjalta luulin, että esittelet työkorujasi.
Jepjep, Jätkäkin taisin olla. :)
VastaaPoistaVoisin joskus kyllä esitellä koruja silläkin teemalla, mitä töissä tykkään käyttää. Aika paljon vain töissä pidän yksinkertaisia hopeakoruja, jotka eivät ole omaa tuotantoani... Mutta jotain omaakin kyllä on...